Tänään saimme vihdoin netin! Yhteys on todella hidas. Öisin nopeus on kuulemma parempi. Yhteys myös katkeilee ajoittain.
Aamulla kävimme koululla sopimassa käytännön asioista. Nyt on edessä 2 viikkoa sairaalan äitipolia, 2 viikkoa paikallisen klinikan äitiyshuoltoa, viikko koulun projektia, 2 viikkoa synnytyssalissa, viikko lapsivuodeosastolla, viikko koulun projektia, viikko vastasyntyneiden osastolla sekä viimeisenä ennen lomaviikkoa viikko maaseudulla klinikalla. Kävimme myös tutustumassa sairaalan eri osastoihin. Eristyspotilaat ovat vähemmän eristettyjä, kuin muut potilaat Suomessa. Oli myös ensimmäinen kerta kummallekin, kun näimme sisäelimet vartalon ulkopuolella vastasyntyneellä. Hämmästyimme hieman sitä, että täällä on MRI- ja CT-laitteet. Veikkaamme kuitenkin, että täällä niitä ei käytetä päänsärkyjen tutkimuksiin. Sairaala-alue on valtava. Tulemme varmasti eksymään.
Kävimme myös paikallisen ystävämme kanssa ostoksilla. Veden raahaamisessa on suuri työ. Kulutamme noin 5 litraa päivässä (ruuanlaitto mukaan laskettuna) vettä, lisäksi mehua. Haaveilemme taksireissusta ruokakauppaan ja noin 50 litran vesiostoksista. Koska on Piriannan syntymäpäivä, aiomme syödä illalla suklaata.
Koska emme päässeet aiemmin nettiin, kirjoitimme blogitekstejä paperille:
16.8.2013
Addis Ababa
Lento Tukholmasta Addis Ababaan meni yllättävän nopeasti ja mukavasti vaikka lentokoneen nähtyämme odotukset olivat huomattavasti matalammalla. Ruoka sen sijaan yllätti meidät positiivisesti. Addis Ababan kentällä tunnelma on huomattavasti kansainvälisempi, kuin Tukholman kentällä ja logistiikka on täällä paljon rennompaa. Suurin osa lähtevien lentojen näytöistä ovat pimeinä, mutta onneksi yksi toimii ja olemme luultavasti löytäneet oikean lähtöportin. Moni muukin vaeltelee lähtöportilla hämmentyneen näköisenä.
16.8.2013
Lentokone Addis Ababa - Harare - Lusaka
Lentokentällä seuraamme liittyi nuori mies, joka halusi heti Facebook-kaveriksi ja yhteiskuvaan meidän kanssa. Aluksi oli ihan hauska jutella hänen kanssaan, mutta Harareen päästyämme olimme huojentuneita siitä, ettei hän jatkanut kanssamme Lusakaan asti. Meillä oli hyvin vastuulliset istumapaikat, joihin sisältyi runsaasti jalkatilaa ja vastuu avata hätäuloskäynti tarvittaessa. Saimme myös nauttia lentoemännän tilannehuumorista. Koneen näytöllä näkyi koneen kohteena Dubai. Mies kysyi lentoemännältä aiheesta. Lentoemäntä pokkana väitti Dubain olevan kohteena ja sai meidätkin juoneen mukaan maailman parhaalla silmäniskulla. Jos edellinen lentokone oli hienoinen pettymys, tämä puolestaan ylitti toiveet. Ruoka tuoksuu, tuli nälkä.
16.8.2013
Vihdoin perillä. Kone laskeutuu Lusakan kentälle ja astumme ulos pehmeän raskaaseen, mutta kuivaan ilmaan. Outoa, täällä sitä ollaan. Jonotamme viisumeita tuskallisen pitkään hiostavan kuumassa huoneessa. Viimeisten joukossa saamme vihdoin 30 päivän viisumit. Matkatavarat ovat löytäneet perille asti ja toistaiseksi vain 1 käsidesipullo on todettu hajonneeksi. Astumme ulos terminaalista lämmintä vastaanottoa odottaen, mutta ketään ei näy. Vain innokkaat taksikuskit tarjoavat kyytejä. Päätämme jättää kyytitarjoukset väliin ja jäämme toiveikkaina odottamaan. Ei ketään... Yritämme soittaa vaihtokoulun rehtorille, ei vastausta ja puhelimestakin uhkaa akku loppua hetkenä minä hyvänsä. Tutustumme kentän automaatteihin, kioskiin ja puhelinliittymäkauppaan. Saamme nostettua rahaa, ostettua ruokaa ja puheaikaa ja jopa ladattua puhelimen liikkeessä, jes! Taksikuski kyselee, joko kyyti kelpaisi, mutta olemme edelleen optimistisia kyydin suhteen, varsinkiin kun emme tiedä, miten pääsisimme perille päästyämme sisälle asuntolaan. Herää myös kysymys, onko meillä edes asuntoa. Kiskalle kävelee nainen hoitajan asussa ja toiveemme heräävät. Mutta ei, nainen ei ollut meitä hakemassa. Lopulta saamme yhteyden koululle lentokentän infon kautta ja rehtori lupaa lähteä meitä hakemaan. Odotellessa uskaltauduttiin nielaisemaan viikon malarialääkkeet. Muutama tunti kentällä vierähti, mutta pian puhelun jälkeen rehtori tuli tyttärensä kanssa meitä hakemaan. Autossa oli hyvä fiilis ja taustalla soi rento Afrikkalainen musiikki. Ensimmäistä kertaa innostuimme matkasta myös tunnetasolla. Automatkalla meitä hämmensi vasemmanpuoleinen liikenne, random tulet teiden varsilla (ilmeisesti normaalia, kun kukaan ei tuntuntu kiinnittävän niihin huomiota), puiden oksat, busseiksi muutetut pakettiautot ja pimeyden kokonaisvaltaisuus. Perille päästyämme meitä oli suuri, iloinen joukko vastassa. Kaksi opiskelijaa esittelivät meille asuntolan ja kahvilakaupan. Saimme lisää vettä ja hedelmät iltapalaksi. Nyt jääkylmän suihkun ja hyttysverkon asennustaistelun jälkeen olimme erittäin valmiita nukkumaan.
P.S. täällä tosiaan on syviä ja niin isoja reikiä tiessä, että niihin voisi helposti pudota varsinkin pimeällä.
17.8.2013
Oma huone, Lusaka
Meistä pidetään hyvää huolta. Aamulla meidät herätettiin ensimmäisen kerran hieman ennen yhdeksää, kun paikallinen ystävämme kävi tervehtimässä meitä ennen kirkkoon menoa. Jatkoimme unia. Hetken päästä ovelle koputettiin jälleen. Kai se on herättävä. Lähdimme paikallisten opiskelijoiden kanssa ostoksille. Käteistä saadaksemme jouduimme kokeilemaan useita eri automaatteja, mutta saimme lopulta rahaa ulos. Ostokset teimme läheisessä ostoskeskuksessa, jonne kuljimme bussilla. Bussit ovat melko sympaattisia. Busseina toimivat pienet pakettiautot, joihin on lisätty istuimia. Bussi lähtee täyteen vasta, kun se on sullottu täyteen ihmisiä. Meidän mielestä bussi olisi täynnä, kun siinä on kyydissä 11 matkustajaa. Paikallisten mielestä se on täynnä vasta, kun kyydissä on 16 matkustajaa. Rahastaja roikkuu puoliksi ikkunasta ulkona, ja poimii lisää matkustajia kyytiin. Ruokakaupassa meitä ilahdutti se, että kaupasta löytyi linssejä, soijamaitoa, paseerattua tomaattia ja sambialaista kahvia sympaattisessa kangaspussissa. Harmi, että unohdimme suodatinpussit. Ostimme myös paikallista lähiruokaa: banaaneja. Ne maistuvat erilaisilta, kuin suomalaiset banaanit. Ostosten jälkeen söimme pitsaa, joka luonnollisesti jaettiin kaikkien kesken ja palasimme kotikonnulle bussilla. Koska adapteria ei kaupasta löytynyt, kävimme läheisellä toria muistuttavalla kauppa-alueella. Ilmassa oli pientä kulttuurishokkia. Löysimme kuitenkin adapterit noin viidennestä sähkötarvikkeita myyvästä kojusta. Onnellisina adapteriostoksista palasimme asuntolaan. Loppupäivä kuluikin tavaroiden järjestelyssä kaappeihin, lepäillessä ja ruokaa laittaessa. Yhtään sääskeä emme ole vielä nähneet.
18.8.2013
Tänään saimme ensimmäiset kuvat toista opinnäytetyötä varten. Aiheena meillä on siis poikien ympärileikkaus Sambiassa. Terveyspalveluiden lähellä on paljon seksuaaliterveyttä edistäviä mainoksia, joiden joukossa on myös maan lipun väreissä mainoksia poikien ympärileikkauksesta. Sambiassa on kansallinen ohjelma, jonka tavoitteena on ympärileikata suurin osa vastasyntyneistä ja HIV-negatiivisista miehistä HIV-infektioiden vähentämiseksi. Ympärileikkaukseen on täällä helppo päästä jonottamalla. Esimerkiksi läheisellä NMKY:llä leikkauksen saa arkisin virka-aikana ja lauantaisin klo 8-13. Paikallisen ystävän mukaan äideille suositellaan heti synnytyksen jälkeen vastasyntyneen pojan ympärileikkausta. Kävimme uudestaan kulttuurishokkitorilla ajatuksena ostaa hedelmiä. Torin sijaan päädyimme ostamaan hedelmät kadun varrelta auton takakontista. Lähiympäristö alkaa jo hahmottua. Sambiassa sairaanhoitajan peruspalkka julkisella on maksimissaan 4000 Kwachaa, eli alle 600 euroa. Opiskelijoiden täytyy muuttaa koulun asuntolaan opintojen alkaessa ja asua täällä koko opiskeluajan. Lomaa on 2 viikkoa vuodessa. Myös viikonloppuisin saa käydä kotona. Vuosikokeilla on täällä suuri merkitys. Saimme maistella tänään paikallista ruokaa: nshimaa, joka on kuivatusta ja jauhetusta maissista valmistettua puuroa, papukastiketta ja pienistä kaloista valmistettua paistosta. Ateria syötiin tietysti käsin, onneksi oli käsidesi mukana. Kaloja lukuunottamatta ruoka oli yllättävän hyvää. Jännityksellä odotamme, mitä vatsamme ovat mieltä ateriasta. Ensimmäiset nyrkkipyykit pesty, nyt on myös ensimmäiset sääsket havaittu.
Aamulla kävimme koululla sopimassa käytännön asioista. Nyt on edessä 2 viikkoa sairaalan äitipolia, 2 viikkoa paikallisen klinikan äitiyshuoltoa, viikko koulun projektia, 2 viikkoa synnytyssalissa, viikko lapsivuodeosastolla, viikko koulun projektia, viikko vastasyntyneiden osastolla sekä viimeisenä ennen lomaviikkoa viikko maaseudulla klinikalla. Kävimme myös tutustumassa sairaalan eri osastoihin. Eristyspotilaat ovat vähemmän eristettyjä, kuin muut potilaat Suomessa. Oli myös ensimmäinen kerta kummallekin, kun näimme sisäelimet vartalon ulkopuolella vastasyntyneellä. Hämmästyimme hieman sitä, että täällä on MRI- ja CT-laitteet. Veikkaamme kuitenkin, että täällä niitä ei käytetä päänsärkyjen tutkimuksiin. Sairaala-alue on valtava. Tulemme varmasti eksymään.
Kävimme myös paikallisen ystävämme kanssa ostoksilla. Veden raahaamisessa on suuri työ. Kulutamme noin 5 litraa päivässä (ruuanlaitto mukaan laskettuna) vettä, lisäksi mehua. Haaveilemme taksireissusta ruokakauppaan ja noin 50 litran vesiostoksista. Koska on Piriannan syntymäpäivä, aiomme syödä illalla suklaata.
Koska emme päässeet aiemmin nettiin, kirjoitimme blogitekstejä paperille:
16.8.2013
Addis Ababa
Lento Tukholmasta Addis Ababaan meni yllättävän nopeasti ja mukavasti vaikka lentokoneen nähtyämme odotukset olivat huomattavasti matalammalla. Ruoka sen sijaan yllätti meidät positiivisesti. Addis Ababan kentällä tunnelma on huomattavasti kansainvälisempi, kuin Tukholman kentällä ja logistiikka on täällä paljon rennompaa. Suurin osa lähtevien lentojen näytöistä ovat pimeinä, mutta onneksi yksi toimii ja olemme luultavasti löytäneet oikean lähtöportin. Moni muukin vaeltelee lähtöportilla hämmentyneen näköisenä.
16.8.2013
Lentokone Addis Ababa - Harare - Lusaka
Lentokentällä seuraamme liittyi nuori mies, joka halusi heti Facebook-kaveriksi ja yhteiskuvaan meidän kanssa. Aluksi oli ihan hauska jutella hänen kanssaan, mutta Harareen päästyämme olimme huojentuneita siitä, ettei hän jatkanut kanssamme Lusakaan asti. Meillä oli hyvin vastuulliset istumapaikat, joihin sisältyi runsaasti jalkatilaa ja vastuu avata hätäuloskäynti tarvittaessa. Saimme myös nauttia lentoemännän tilannehuumorista. Koneen näytöllä näkyi koneen kohteena Dubai. Mies kysyi lentoemännältä aiheesta. Lentoemäntä pokkana väitti Dubain olevan kohteena ja sai meidätkin juoneen mukaan maailman parhaalla silmäniskulla. Jos edellinen lentokone oli hienoinen pettymys, tämä puolestaan ylitti toiveet. Ruoka tuoksuu, tuli nälkä.
16.8.2013
Vihdoin perillä. Kone laskeutuu Lusakan kentälle ja astumme ulos pehmeän raskaaseen, mutta kuivaan ilmaan. Outoa, täällä sitä ollaan. Jonotamme viisumeita tuskallisen pitkään hiostavan kuumassa huoneessa. Viimeisten joukossa saamme vihdoin 30 päivän viisumit. Matkatavarat ovat löytäneet perille asti ja toistaiseksi vain 1 käsidesipullo on todettu hajonneeksi. Astumme ulos terminaalista lämmintä vastaanottoa odottaen, mutta ketään ei näy. Vain innokkaat taksikuskit tarjoavat kyytejä. Päätämme jättää kyytitarjoukset väliin ja jäämme toiveikkaina odottamaan. Ei ketään... Yritämme soittaa vaihtokoulun rehtorille, ei vastausta ja puhelimestakin uhkaa akku loppua hetkenä minä hyvänsä. Tutustumme kentän automaatteihin, kioskiin ja puhelinliittymäkauppaan. Saamme nostettua rahaa, ostettua ruokaa ja puheaikaa ja jopa ladattua puhelimen liikkeessä, jes! Taksikuski kyselee, joko kyyti kelpaisi, mutta olemme edelleen optimistisia kyydin suhteen, varsinkiin kun emme tiedä, miten pääsisimme perille päästyämme sisälle asuntolaan. Herää myös kysymys, onko meillä edes asuntoa. Kiskalle kävelee nainen hoitajan asussa ja toiveemme heräävät. Mutta ei, nainen ei ollut meitä hakemassa. Lopulta saamme yhteyden koululle lentokentän infon kautta ja rehtori lupaa lähteä meitä hakemaan. Odotellessa uskaltauduttiin nielaisemaan viikon malarialääkkeet. Muutama tunti kentällä vierähti, mutta pian puhelun jälkeen rehtori tuli tyttärensä kanssa meitä hakemaan. Autossa oli hyvä fiilis ja taustalla soi rento Afrikkalainen musiikki. Ensimmäistä kertaa innostuimme matkasta myös tunnetasolla. Automatkalla meitä hämmensi vasemmanpuoleinen liikenne, random tulet teiden varsilla (ilmeisesti normaalia, kun kukaan ei tuntuntu kiinnittävän niihin huomiota), puiden oksat, busseiksi muutetut pakettiautot ja pimeyden kokonaisvaltaisuus. Perille päästyämme meitä oli suuri, iloinen joukko vastassa. Kaksi opiskelijaa esittelivät meille asuntolan ja kahvilakaupan. Saimme lisää vettä ja hedelmät iltapalaksi. Nyt jääkylmän suihkun ja hyttysverkon asennustaistelun jälkeen olimme erittäin valmiita nukkumaan.
P.S. täällä tosiaan on syviä ja niin isoja reikiä tiessä, että niihin voisi helposti pudota varsinkin pimeällä.
17.8.2013
Oma huone, Lusaka
Meistä pidetään hyvää huolta. Aamulla meidät herätettiin ensimmäisen kerran hieman ennen yhdeksää, kun paikallinen ystävämme kävi tervehtimässä meitä ennen kirkkoon menoa. Jatkoimme unia. Hetken päästä ovelle koputettiin jälleen. Kai se on herättävä. Lähdimme paikallisten opiskelijoiden kanssa ostoksille. Käteistä saadaksemme jouduimme kokeilemaan useita eri automaatteja, mutta saimme lopulta rahaa ulos. Ostokset teimme läheisessä ostoskeskuksessa, jonne kuljimme bussilla. Bussit ovat melko sympaattisia. Busseina toimivat pienet pakettiautot, joihin on lisätty istuimia. Bussi lähtee täyteen vasta, kun se on sullottu täyteen ihmisiä. Meidän mielestä bussi olisi täynnä, kun siinä on kyydissä 11 matkustajaa. Paikallisten mielestä se on täynnä vasta, kun kyydissä on 16 matkustajaa. Rahastaja roikkuu puoliksi ikkunasta ulkona, ja poimii lisää matkustajia kyytiin. Ruokakaupassa meitä ilahdutti se, että kaupasta löytyi linssejä, soijamaitoa, paseerattua tomaattia ja sambialaista kahvia sympaattisessa kangaspussissa. Harmi, että unohdimme suodatinpussit. Ostimme myös paikallista lähiruokaa: banaaneja. Ne maistuvat erilaisilta, kuin suomalaiset banaanit. Ostosten jälkeen söimme pitsaa, joka luonnollisesti jaettiin kaikkien kesken ja palasimme kotikonnulle bussilla. Koska adapteria ei kaupasta löytynyt, kävimme läheisellä toria muistuttavalla kauppa-alueella. Ilmassa oli pientä kulttuurishokkia. Löysimme kuitenkin adapterit noin viidennestä sähkötarvikkeita myyvästä kojusta. Onnellisina adapteriostoksista palasimme asuntolaan. Loppupäivä kuluikin tavaroiden järjestelyssä kaappeihin, lepäillessä ja ruokaa laittaessa. Yhtään sääskeä emme ole vielä nähneet.
18.8.2013
Tänään saimme ensimmäiset kuvat toista opinnäytetyötä varten. Aiheena meillä on siis poikien ympärileikkaus Sambiassa. Terveyspalveluiden lähellä on paljon seksuaaliterveyttä edistäviä mainoksia, joiden joukossa on myös maan lipun väreissä mainoksia poikien ympärileikkauksesta. Sambiassa on kansallinen ohjelma, jonka tavoitteena on ympärileikata suurin osa vastasyntyneistä ja HIV-negatiivisista miehistä HIV-infektioiden vähentämiseksi. Ympärileikkaukseen on täällä helppo päästä jonottamalla. Esimerkiksi läheisellä NMKY:llä leikkauksen saa arkisin virka-aikana ja lauantaisin klo 8-13. Paikallisen ystävän mukaan äideille suositellaan heti synnytyksen jälkeen vastasyntyneen pojan ympärileikkausta. Kävimme uudestaan kulttuurishokkitorilla ajatuksena ostaa hedelmiä. Torin sijaan päädyimme ostamaan hedelmät kadun varrelta auton takakontista. Lähiympäristö alkaa jo hahmottua. Sambiassa sairaanhoitajan peruspalkka julkisella on maksimissaan 4000 Kwachaa, eli alle 600 euroa. Opiskelijoiden täytyy muuttaa koulun asuntolaan opintojen alkaessa ja asua täällä koko opiskeluajan. Lomaa on 2 viikkoa vuodessa. Myös viikonloppuisin saa käydä kotona. Vuosikokeilla on täällä suuri merkitys. Saimme maistella tänään paikallista ruokaa: nshimaa, joka on kuivatusta ja jauhetusta maissista valmistettua puuroa, papukastiketta ja pienistä kaloista valmistettua paistosta. Ateria syötiin tietysti käsin, onneksi oli käsidesi mukana. Kaloja lukuunottamatta ruoka oli yllättävän hyvää. Jännityksellä odotamme, mitä vatsamme ovat mieltä ateriasta. Ensimmäiset nyrkkipyykit pesty, nyt on myös ensimmäiset sääsket havaittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti