Voihan netti osa 2.

Netti toimi pari paivaa, eika sen jalkeen enaa ollenkaan. Viime viikko tehtiin projektia ja talla viikolla ollaan oltu vastasyntyneiden osastolla. Kumpikin meista kuitenkin sai flunssan ja talla viikolla ollut itsenaisyyspaiva oli yleinen vapaapaiva, joten lopulta olimme vastasyntyneiden osastolla vain 2 paivaa. Se riitti hyvin. Vauvoja oli paljon ja kaytannossa aidit hoitavat vauvansa. Aidit saavat kuitenkin kayda osastolla vain maarattyina aikoina. Erityisesti ennenaikaisia lapsia kuolee paljon, mutta tietaaksemme meidan ollessa osastolla ei kukaan sattunut kuolemaan. Siina huoneessa, missa enimmakseen olimme, yhta lasta elvytettiin. Oltiin osastolla maanantaina ja perjantaina. Perjantaina huomattiin aika monen maanantaina viela osastolla olleen huonokuntoisen tai pienen keskosen poistuneen osastolla. Ei keksita muuta, mita olisi voinut kayda, kuin etta he ovat kuolleet. Yksi lapsista oli 780 grammaa painava keskonen, jonka aidille olimme ohjanneet kenguruhoidon maanataina. Onneksi ohjasimme talle aidille kenguruhoidon. Aiti oli erittain onnellinen ja liikuttunut siita, etta sai pitaa omaa lastaan sylissaan. Mekin hieman herkistyimme tilanteesta.

Eilen juhlistettiin paattynytta sairaalakautta nauttimalla todella hyvaa itsetehtya sangriaa! Keskiviikon ja torstain valisena yona koimme ensimmaisen kunnon ukkosmyrskyn ja sateen (joka jatkui suurimman osan torstaitakin). Maanantaina lahdetaan Chikuni Mission Hospitaliin. Paastaan nakemaan, millaista aitiyshuolto on maaseudulla. Sen jalkeen suuntaamme Victorian putouksille ja Livingstoneen. Innolla odotetaan lomaa! Ei varmaan paasta nettiin kahteen viikkoon.

Kuvapäivitys 2

Krokotiilifarmi

Tällaisia on tiessä. Kannattaa katsoa, mihin astuu. Pimeällä nämä ovat kivoja ylläreitä.

Banaanipuu!

Vankeja työnteossa.

Jääkaappi. Yhteisjääkaappi vaihtui pakastimeksi.

Näppärää tavarankantoa.

Paikallinen hedelmäkauppa.

Kahvia!

Luovia ratkaisuja.

Synnytyssänky.

Ai miten niin odotetaan viikonloppuja?

Mangopuu!

Luultiin, että tämä koulu ei ole käytössä. Olimme väärässä.

Iso bussi.

Banaanit kasvaa!

Tuesday market. 

Vähän erilainen synnytyssuunnitelma.

Täällä on vietetty paljon aikaa.

Valtava puu.

Voihan netti.

Meillä oli viikon nettikatko. Kuulemma koulu jätti laskun maksamatta. Ja totta kai sairaspäivät olivat silloin, kun netti ei toimi. Viime viikko vierähti antenataali/lapsivuodeosastolla. Lakko jatkui perjantaihin asti. Tämä aiheutti lisämausteen harjoittelulle. Olimme myös molemmat kipeinä viime viikolla. Synnärin jälkeen osasto tuntui jopa tylsältä. Otimme paljon vitaaleja raskaana olevilta ja synnyttäneiltä äideiltä. Pääsimmepä harjoittelemaan paljon verenpaineen mittausta manuaalisella mittarilla. Onneksi osastolla oli stetoskooppi.

Muutama äiti jäi paremmin mieleen. Yksi oli 24. viikolla oleva tieliikenneonnettomuusuhri, joka oli ilmeisesti menettänyt lapsensa (liikkeitä ei ollut tuntunut, eikä sydänääniä kuulunut onnettomuuden jälkeen). Hän oli kovin kipeä onnettomuuden jäljiltä, täynnä ruhjeita.  Toinen, synnyttänyt nainen sai verensiirron alhaisen hemoglobiinin vuoksi. Hän oli ajoittain puolitajuton. Kuumeesta ja kivusta päätellen epäilimme, että hänellä voisi olla kohtuinfektio. Asiasta kysyessämme saimme vastaukseksi kivun johtuvan verenvuodosta. Kolmas äiti oli osastolla koko viikon. Hänen lapsensa oli kuollut kohtuun. Äiti ei halunnut sektiota, mutta lääkärin mielestä kyseessä oli poikkitila, eikä alatiesynnytys sen vuoksi mahdollinen. Sikiötä ei myöskään ollut mahdollista yrittää kääntää maseroitumisen vuoksi (liikkeet olivat tuntuneet viimeisen kerran edellisen viikon keskiviikkona). Neljäs äiti makasi tajuttomana erityistarkkailussa. Hänen diagnoosina oli päänsärky synnytyksen aikana. Lapsi voi ilmeisesti hyvin. Papereista luimme lääkäreiden epäilleen aivomalariaa tai bakteerin aiheuttamaan meningiittiä. Tosin hänen omaisensa sanoi, että kontaktin välillä saa, mutta äiti ei ollut esimerkiksi tietoinen siitä, että on jo synnyttänyt.

Viikonloppuna kävimme ostoksilla keskustassa ja Levy-kauppakeskuksessa. Mukaan tarttui hieman eri asioita, kuin olimme suunnitelleet: lisää kankaita, kapustoja ja matkalaukut tuliaisille. Aioimme myös käydä nauttimassa salaatit, päädyimme johonkin aivan muuhun. Hupsis. Sunnuntaina kävimme läheisellä krokotiilifarmilla. Oli ihan mielenkiintoista nähdä krokotiileja, mutta niitä oli aivan liikaa liian pienellä alueella. Olimme enemmän innoissaan hiekkatiestä, vapaana lentelevistä linnuista ja auringon laskusta.

Eilen illalla kymmenen aikaan alkoi hillitön meteli. Asuntolalla oli taas varas. Näimme, kun varas hyppäsi muurin yli karkuun lukuisia opiskelijoita perässään. Lisää opiskelijoita kerääntyi asuntolan pihalle yöpuvuissaan luudanvarsien kanssa. Kyselimme naapureilta asiasta. He kertoivat, että yleensä, jos varas saadaan kiinni, tuodaan hänet asuntolan pihalle kaikkien hakattavaksi. Tällä kertaa varas saatiin kiinni ja vietiin poliisilaitokselle. Olimme helpottuneita. Hieman myöhemmin kuuntelimme naapureiden keskustelua käytävällä. He pohtivat, että pitäisikö varas tappaa vai vain katkoa häneltä luita. Taisivat päätyä jalkojen murtamisen olevan sopiva opetus. Seuraavana päivänä kuulimme, että ennen poliisilaitokselle viemistä varas oli hakattu niin pahasti, että hän oli miltei kuollut. Poliisilaitokselle hänet oli viety maassa raahaten. Lähimmälle poliisiasemalle on 15 minuutin kävelymatka. Olemme vieläkin järkyttyneitä siitä, kuinka ylpeästi meille kerrottiin varkaille tehtävistä asioista ja siitä, kuinka eilinen varas oli pahoinpidelty vakavasti.

Herkuttelua, viiniä ja brunssi.

Viimeiset 2 päivää synnärissä menivät vauhdikkaasti. Meitä ihmetyttää petidiinin käyttö. Kipeät ensisynnyttäjät, joilla avautumisvaihe tuntuu kestävän ikuisuuden eivät saa mitään kivunlievitystä. Sen sijaan ponnistaville uudelleensynnyttäjille halutaan antaa petidiiniä. Etenkin lääkärit tuntuvat uskovan, että kohdunsuu aukeaa aina 1 cm tunnissa, eivätkä osaa lukea lainkaan synnyttäjän käyttäytymistä. Tänään meillä oli tilanne, jossa toissynnyttäjä oli tutkittu tuntia aiemmin kohdunsuun ollessa 5 cm. Nyt synnyttäjää painoi ja ponnistutti. Lääkäri määräsi petidiniä, ja kun kysyimme, eikö äitiä tarvitsisi tutkia em. syiden vuoksi, vastaus oli "No, she's 5 cm, give her pethidine". Jouduimme lähtemään hetken päästä huoneesta hoitamaan toista synnytystä, mutta tarkistimme kirjasta naisen synnyttäneen noin 20 minuutin päästä. Edellisellä viikolla oli tilanne, josta jo kirjoitimmekin, jolloin äiti oli saanut petidiiniä 15 minuuttia ennen lapsen syntymää. Torstainakin lääkäri käski pyytää kätilöä antamaan toissynnyttäjälle petidiiniä, mutta lapsi ehti syntyä ennen kuin kätilö tuli huoneeseen. Se sattui olemaan myös ensimmäinen synnytys, jonka hoidimme kahdestaan, kätilö tosin hoiti istukan synnytyksen. (Niille, jotka eivät alaa ole hirveästi opiskelleet: petidiini lamaa sydänlihasta ja aiheuttaa hengityslamaa, vastasyntyneellä säilyy useamman päivän elimistössä ja syntyvät huonokuntoisina, Suomessa petidiiniä harvemmin enää käytetään, tehokaan kun ei ole hirveän hyvä. Täällä ei kuitenkaan ole muita vaihtoehtoja.)

Tänään henkilökunta oli lakossa ja osastolla oli lähinnä opiskelijoita. Tuntui, että meistä oli tänään todellakin jotain hyötyä. Hoidimme ennenaikaisen synnytyksen paikallisen opiskelijan kanssa. 32-viikkoinen vastasyntynyt oli yllättävän hyväkuntoinen ja sai meidänkin mielestä 9 pistettä jo minuutin iässä, vaikka syntyessään olikin todella veltto. Lapsi vietiin kuitenkin ennenaikasuuden vuoksi vastasyntyneiden osastolle seurattavaksi. Äitiä tämä tietenkin suretti, ensimmäinen lapsi kyseessä. Seuraavaksi seurasimme kuolleen lapsen perätilasynnytyksen. Synnytystä oli ehditty käynnistellä jo monta päivää ja sikiön kunto sen mukainen. Kuolleen lapsen punnittuamme siirsimme toisen äidin osastolle. Tämä äiti oli synnyttänyt kuolleen lapsen jo yöllä. Hänet vietiin isoon huoneeseen, jossa oli paljon muita äitejä monella vastasyntynyt sylissään. Äiti rupesi itkemään, tämä oli jo kolmas menetetty lapsi. Tuimme äitiä parhaamme mukaan ja tuntui, että äiti koki siitä olevan apua. Mikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että neljästä synnytetystä lapsesta vain yksi on syntynyt elävänä ja äiti joutuu olemana osastolla vastasyntyneiden keskellä. Emme ymmärrä, miksei joku osastojen pienemmistä huoneista ole vain kuolleiden lasten äideille, kun se kuitenkin on niin yleistä täällä.

Loppupäivän lähinnä seurasimme synnytyksiä. Ehdimme nähdä useamman. Osastolla aloitti saksalainen kätilö ja kansainvälisiä opiskelijoita tuli osastolle useita. Esittelimme paikkoja saksalaiselle kätilölle ja ohjasimme puolestamme uusia opiskelijoita osaston tavoista. Opiskelijoilla on onneksi oma clinical instructor mukana. Clinical instructor kertoo heille, miten asiat pitäisi mennä, kun asiat eivät aina mene aivan oppikirjan mukaan. Oli ihan hauska seurata clinical instructorin ilmeitä niissä tilanteissa, kun asiat eivät mene ihan niinkuin pitäisi ("Kohta näette, miten välilihaa tuetaan" - ei tuettu, "kohta te näette, miten pää lähtee rotatoimaan itsestään, kun odottaa hetken" - ei odotettu eikä rotatoinut, hartiat vedettiin kiskomalla edestakaisin ilman rotaatiota). Pääsimme myös aloittelemaan yhden vastasyntyneen virvoittelun kahdestaan, onneksi. Päivän lopuksi oli oikeastaan aika haikeaa lähteä kotiin ja olisi miltei tehnyt mieli jäädä töihin.

Töiden jälkeen lähdimme Arcadesiin. Siellä on kahvila, josta saa törkeän hyvää ruokaa kohtuuhintaan. Tarkoituksena oli käydä myös shoppailemassa, mutta aika loppui kesken. Saimme kuitenkin kaupasta viiniä, jota aiomme nauttia sivistyneesti loppuillan salaa huoneessa (täällä ei ole hyväksyttyä, että naiset juovat, eikä oikeastaan kristittyjen miestenkään juominen). Huomenna aiomme ottaa rennosti ja sunnuntaina menemme brunssille couchsurfing-tapaamiseen.

Keskiviikko.

Enää 2 päivää jäljellä. Eilen kävimme seuraamassa sektiota. Leikkaus aloitettiin pieleen menneessä puudutuksessa. Äiti valitti kivusta, mutta leikkaus aloitettiin silti. Vasta, kun kohtu näkyi ja äiti huusi tuskissaan, leikkaus keskeytettiin ja äiti nukutettiin. Loppuleikkaus sujui ongelmitta ja lapsi syntyi hyväkuntoisena. Ei kovin steriiliä meininkiä. Iltapäivällä oli rauhallista, kunnes äiti synnytti vastaanottohuoneessa. Lapsen synnyttyä lattialle todettiin kohdussa olevan yllättäen toinenkin sikiö. Äiti siirrettiin pikaisesti synnytyshuoneeseen ja pääsimme todistamaan perätilasynnytystä. Tutkiskelimme pikaisesti istukkaa jälkikäteen, se oli yhteinen tai yhteenkasvanut ja sikiöillä oli ainakin yksi yhteinen suoni. Päättelimme virtauksen olleen B-sikiöstä A-sikiöön, sillä A-sikiön napanuora oli paljon massiivisempi ja painoa oli noin 10% enemmän. Suurta virtausta tuskin kuitenkaan oli, painoero oli kuitenkin melko pieni.

Tänäänkin oli rauhallinen päivä. Pirianna onneksi sai ulosauton, se oli ensimmäinen maanantain kuolleen sikiön jälkeinen ulosautto. Synnytys meni hyvin, mutta kanssamme ollut päällepäsmäröivä opiskelija oli sitä mieltä, ettei äiti synnytä vielä. Onneksi oli puhtaat hanskat kädessä, ja kommenttia tuli tehdaspuhtaista hanskoista steriilien hanskojen sijaan. Yhden supistuksen aikana lapsi syntyi näkymättömistä. Napanuora oli kaulan ympärillä melko tiukasti, ja loppuvartalo lähti syntymään vauhdilla heti pään syntymän jälkeen. Somersaultin tekniikka pääsi jälleen käyttöön.

Iltapäivään tuli vauhtia, kun vastaanottoon tuotiin eklamptikko synnyttäjä. Synnyttäjä oli grand multipara, eli takana oli ainakin 4 synnytystä ja taustalla oli ainakin yhdessä aiemmassa raskaudessa ollut eklampsiakohtaus viime joulukuulta. Nyt raskausviikkoja oli noin 26. Synnyttäjä oli tajuton ja kouristi kaksi kertaa, ennen kuin hänet siirrettiin toiseen huoneeseen tarkkailuun. Tarkkailuhuoneessa viereisellä sängyllä oli toinen, kohtauksia tiheään saava tajuton synnyttäjä kapula suussa. Hänen synnytystä käynnistettiin oksitosiinitipalla.

Nyt syödään karkkia päivälliseksi. Nam.