Viimeiset 2 päivää synnärissä menivät vauhdikkaasti. Meitä ihmetyttää petidiinin käyttö. Kipeät ensisynnyttäjät, joilla avautumisvaihe tuntuu kestävän ikuisuuden eivät saa mitään kivunlievitystä. Sen sijaan ponnistaville uudelleensynnyttäjille halutaan antaa petidiiniä. Etenkin lääkärit tuntuvat uskovan, että kohdunsuu aukeaa aina 1 cm tunnissa, eivätkä osaa lukea lainkaan synnyttäjän käyttäytymistä. Tänään meillä oli tilanne, jossa toissynnyttäjä oli tutkittu tuntia aiemmin kohdunsuun ollessa 5 cm. Nyt synnyttäjää painoi ja ponnistutti. Lääkäri määräsi petidiniä, ja kun kysyimme, eikö äitiä tarvitsisi tutkia em. syiden vuoksi, vastaus oli "No, she's 5 cm, give her pethidine". Jouduimme lähtemään hetken päästä huoneesta hoitamaan toista synnytystä, mutta tarkistimme kirjasta naisen synnyttäneen noin 20 minuutin päästä. Edellisellä viikolla oli tilanne, josta jo kirjoitimmekin, jolloin äiti oli saanut petidiiniä 15 minuuttia ennen lapsen syntymää. Torstainakin lääkäri käski pyytää kätilöä antamaan toissynnyttäjälle petidiiniä, mutta lapsi ehti syntyä ennen kuin kätilö tuli huoneeseen. Se sattui olemaan myös ensimmäinen synnytys, jonka hoidimme kahdestaan, kätilö tosin hoiti istukan synnytyksen. (Niille, jotka eivät alaa ole hirveästi opiskelleet: petidiini lamaa sydänlihasta ja aiheuttaa hengityslamaa, vastasyntyneellä säilyy useamman päivän elimistössä ja syntyvät huonokuntoisina, Suomessa petidiiniä harvemmin enää käytetään, tehokaan kun ei ole hirveän hyvä. Täällä ei kuitenkaan ole muita vaihtoehtoja.)
Tänään henkilökunta oli lakossa ja osastolla oli lähinnä opiskelijoita. Tuntui, että meistä oli tänään todellakin jotain hyötyä. Hoidimme ennenaikaisen synnytyksen paikallisen opiskelijan kanssa. 32-viikkoinen vastasyntynyt oli yllättävän hyväkuntoinen ja sai meidänkin mielestä 9 pistettä jo minuutin iässä, vaikka syntyessään olikin todella veltto. Lapsi vietiin kuitenkin ennenaikasuuden vuoksi vastasyntyneiden osastolle seurattavaksi. Äitiä tämä tietenkin suretti, ensimmäinen lapsi kyseessä. Seuraavaksi seurasimme kuolleen lapsen perätilasynnytyksen. Synnytystä oli ehditty käynnistellä jo monta päivää ja sikiön kunto sen mukainen. Kuolleen lapsen punnittuamme siirsimme toisen äidin osastolle. Tämä äiti oli synnyttänyt kuolleen lapsen jo yöllä. Hänet vietiin isoon huoneeseen, jossa oli paljon muita äitejä monella vastasyntynyt sylissään. Äiti rupesi itkemään, tämä oli jo kolmas menetetty lapsi. Tuimme äitiä parhaamme mukaan ja tuntui, että äiti koki siitä olevan apua. Mikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että neljästä synnytetystä lapsesta vain yksi on syntynyt elävänä ja äiti joutuu olemana osastolla vastasyntyneiden keskellä. Emme ymmärrä, miksei joku osastojen pienemmistä huoneista ole vain kuolleiden lasten äideille, kun se kuitenkin on niin yleistä täällä.
Loppupäivän lähinnä seurasimme synnytyksiä. Ehdimme nähdä useamman. Osastolla aloitti saksalainen kätilö ja kansainvälisiä opiskelijoita tuli osastolle useita. Esittelimme paikkoja saksalaiselle kätilölle ja ohjasimme puolestamme uusia opiskelijoita osaston tavoista. Opiskelijoilla on onneksi oma clinical instructor mukana. Clinical instructor kertoo heille, miten asiat pitäisi mennä, kun asiat eivät aina mene aivan oppikirjan mukaan. Oli ihan hauska seurata clinical instructorin ilmeitä niissä tilanteissa, kun asiat eivät mene ihan niinkuin pitäisi ("Kohta näette, miten välilihaa tuetaan" - ei tuettu, "kohta te näette, miten pää lähtee rotatoimaan itsestään, kun odottaa hetken" - ei odotettu eikä rotatoinut, hartiat vedettiin kiskomalla edestakaisin ilman rotaatiota). Pääsimme myös aloittelemaan yhden vastasyntyneen virvoittelun kahdestaan, onneksi. Päivän lopuksi oli oikeastaan aika haikeaa lähteä kotiin ja olisi miltei tehnyt mieli jäädä töihin.
Töiden jälkeen lähdimme Arcadesiin. Siellä on kahvila, josta saa törkeän hyvää ruokaa kohtuuhintaan. Tarkoituksena oli käydä myös shoppailemassa, mutta aika loppui kesken. Saimme kuitenkin kaupasta viiniä, jota aiomme nauttia sivistyneesti loppuillan salaa huoneessa (täällä ei ole hyväksyttyä, että naiset juovat, eikä oikeastaan kristittyjen miestenkään juominen). Huomenna aiomme ottaa rennosti ja sunnuntaina menemme brunssille couchsurfing-tapaamiseen.
Tänään henkilökunta oli lakossa ja osastolla oli lähinnä opiskelijoita. Tuntui, että meistä oli tänään todellakin jotain hyötyä. Hoidimme ennenaikaisen synnytyksen paikallisen opiskelijan kanssa. 32-viikkoinen vastasyntynyt oli yllättävän hyväkuntoinen ja sai meidänkin mielestä 9 pistettä jo minuutin iässä, vaikka syntyessään olikin todella veltto. Lapsi vietiin kuitenkin ennenaikasuuden vuoksi vastasyntyneiden osastolle seurattavaksi. Äitiä tämä tietenkin suretti, ensimmäinen lapsi kyseessä. Seuraavaksi seurasimme kuolleen lapsen perätilasynnytyksen. Synnytystä oli ehditty käynnistellä jo monta päivää ja sikiön kunto sen mukainen. Kuolleen lapsen punnittuamme siirsimme toisen äidin osastolle. Tämä äiti oli synnyttänyt kuolleen lapsen jo yöllä. Hänet vietiin isoon huoneeseen, jossa oli paljon muita äitejä monella vastasyntynyt sylissään. Äiti rupesi itkemään, tämä oli jo kolmas menetetty lapsi. Tuimme äitiä parhaamme mukaan ja tuntui, että äiti koki siitä olevan apua. Mikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että neljästä synnytetystä lapsesta vain yksi on syntynyt elävänä ja äiti joutuu olemana osastolla vastasyntyneiden keskellä. Emme ymmärrä, miksei joku osastojen pienemmistä huoneista ole vain kuolleiden lasten äideille, kun se kuitenkin on niin yleistä täällä.
Loppupäivän lähinnä seurasimme synnytyksiä. Ehdimme nähdä useamman. Osastolla aloitti saksalainen kätilö ja kansainvälisiä opiskelijoita tuli osastolle useita. Esittelimme paikkoja saksalaiselle kätilölle ja ohjasimme puolestamme uusia opiskelijoita osaston tavoista. Opiskelijoilla on onneksi oma clinical instructor mukana. Clinical instructor kertoo heille, miten asiat pitäisi mennä, kun asiat eivät aina mene aivan oppikirjan mukaan. Oli ihan hauska seurata clinical instructorin ilmeitä niissä tilanteissa, kun asiat eivät mene ihan niinkuin pitäisi ("Kohta näette, miten välilihaa tuetaan" - ei tuettu, "kohta te näette, miten pää lähtee rotatoimaan itsestään, kun odottaa hetken" - ei odotettu eikä rotatoinut, hartiat vedettiin kiskomalla edestakaisin ilman rotaatiota). Pääsimme myös aloittelemaan yhden vastasyntyneen virvoittelun kahdestaan, onneksi. Päivän lopuksi oli oikeastaan aika haikeaa lähteä kotiin ja olisi miltei tehnyt mieli jäädä töihin.
Töiden jälkeen lähdimme Arcadesiin. Siellä on kahvila, josta saa törkeän hyvää ruokaa kohtuuhintaan. Tarkoituksena oli käydä myös shoppailemassa, mutta aika loppui kesken. Saimme kuitenkin kaupasta viiniä, jota aiomme nauttia sivistyneesti loppuillan salaa huoneessa (täällä ei ole hyväksyttyä, että naiset juovat, eikä oikeastaan kristittyjen miestenkään juominen). Huomenna aiomme ottaa rennosti ja sunnuntaina menemme brunssille couchsurfing-tapaamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti