Tämän viikon vietimme paikallisella klinikalla äitiys- ja lapsihuollon puolella. Iltapäivisin klinikka toimii ehkäisyneuvolana. Työ itsessään on melko liukuhihnatyötä. Olemme oppineet arvostamaan Suomen ajanvarausjärjestelmää. Täällä kaikki äidit tulevat klinikalle aamulla samaan aikaan. Aamut alkavat täälläkin usein yhteisellä rukous- ja lauluhetkellä, jota seuraa terveyspuhe, mikäli paikalla on raskaana olevia. Yhtenä aamuna kätilö piti paikallisella kielellä terveyspuheen, ja käski meidät sen jälkeen jatkamaan puhetta. Sepä oli haastava tehtävä, kun emme tienneet, mitkä aiheet oli jo käsitelty (kysyttäessäkään kukaan ei kertonut meille). Jäimme yksin tilanteeseen, työntekijöiden tehdessä omia hommia taustalla.
Välillä turhauttaa, kun vaikka jokin poikkeavuus havaitaan, ei asialle tehdä mitään. Esimerkiksi totesimme eräällä äidillä sikiön olevan poikkitilassa raskausviikolla 36. Pyysimme työntekijän tarkistamaan, ja kertomaan meille, mikäli olimme väärässä, että pystyisimme tutkimaan uudestaan ja hahmottamaan, miksi käsitimme kumpikin väärin. Kätilö totesi, että voihan ne olla kaksoset, ja kuitenkin kirjoitti paperiin kyseessä olevan raivotarjonta ja sikiön olevan pitkittäin kohdussa. Äiti lähetettiin kotiin odottamaan synnytystä. Toivottavasti me olimme väärässä, ja kaikki menee hyvin. Työntekijät ovat kyllä ystävällisiä meille, mutta asiakkaita kohtaan todella tympeitä. Asiakkaat tuntuvat olevan työntekijöille välttämätön paha työssä, eikä ihmisrakkautta juuri ole havaittavissa.
Yleisesti ottaen ohjausta ei juurikaan saa. Kysyttäessä kysymyksiin vastataan tai sitten ei vastata. Toisaalta kerran muutaman ulkotutkimuksen ajan tutkimushuoneessa oli joku vieraileva kätilö. Hän antoi ohjausta liiaksikin (= oletti, ettemme osaa mitään ja kaikki piti todistella hänelle). Vieläkin ärsytyskäyrä nousee, kun ajattelemme häntä. Tilannetta edelsi se, että toinen kätilö katsoi pari kertaa, kun teimme ulkotutkimuksen. Kyseinen kätilö totesi, että hallitsemme tilanteen ja jätti meidät kahdestaan ulkotutkimuksia tekemään. Se meitä ihmetyttää myös, että kätilöt väittävät, että koko nainen tutkitaan ja hoidetaan, mutta käytännössä niin ei ole. Henkisiin asioihin ei kiinnitetä mitään huomiota, ja poikkitilaepäilykin lähettettiin vain kotiin.
On ollut mielenkiintoista seurata kätilövetoisen klinikan toimintaa. Tuntuu kuitenkin, ettemme opi siellä niin paljoa, kuin sairaalan klinikalla. Yksi päivä saattaa vierähtää siinä, että punnitsemme kymmeniä lapsia, jaamme lääkkeitä pusseihin ja istumme odottamassa. Yhden iltapäivän kohokohta oli, kun noin 5-vuotias poika oli aivan täpinöissään nähdessään valkoihoisia ihmisiä. Voi sitä ihmetyksen määrää.
Vapaa-ajalla olemme käyneet pilatestunneilla ja uima-altaalla. Kaupassa käyminen, ruoan laitto ja pyykin pesu vievät myös melko paljon aikaa. Tällä viikolla teimme kahdesti nshimaa! Onnistuimme yllättävän hyvin. Alamme myös tottua kylmään suihkuun. Käsityömarkkinat tuntuvat olevan turisteille suunnattuja ja melko ahdistavia paikkoja. Huomenna koko päivä on vapaa, ei pyykkäämistä tai muita velvollisuuksia.
Välillä turhauttaa, kun vaikka jokin poikkeavuus havaitaan, ei asialle tehdä mitään. Esimerkiksi totesimme eräällä äidillä sikiön olevan poikkitilassa raskausviikolla 36. Pyysimme työntekijän tarkistamaan, ja kertomaan meille, mikäli olimme väärässä, että pystyisimme tutkimaan uudestaan ja hahmottamaan, miksi käsitimme kumpikin väärin. Kätilö totesi, että voihan ne olla kaksoset, ja kuitenkin kirjoitti paperiin kyseessä olevan raivotarjonta ja sikiön olevan pitkittäin kohdussa. Äiti lähetettiin kotiin odottamaan synnytystä. Toivottavasti me olimme väärässä, ja kaikki menee hyvin. Työntekijät ovat kyllä ystävällisiä meille, mutta asiakkaita kohtaan todella tympeitä. Asiakkaat tuntuvat olevan työntekijöille välttämätön paha työssä, eikä ihmisrakkautta juuri ole havaittavissa.
Yleisesti ottaen ohjausta ei juurikaan saa. Kysyttäessä kysymyksiin vastataan tai sitten ei vastata. Toisaalta kerran muutaman ulkotutkimuksen ajan tutkimushuoneessa oli joku vieraileva kätilö. Hän antoi ohjausta liiaksikin (= oletti, ettemme osaa mitään ja kaikki piti todistella hänelle). Vieläkin ärsytyskäyrä nousee, kun ajattelemme häntä. Tilannetta edelsi se, että toinen kätilö katsoi pari kertaa, kun teimme ulkotutkimuksen. Kyseinen kätilö totesi, että hallitsemme tilanteen ja jätti meidät kahdestaan ulkotutkimuksia tekemään. Se meitä ihmetyttää myös, että kätilöt väittävät, että koko nainen tutkitaan ja hoidetaan, mutta käytännössä niin ei ole. Henkisiin asioihin ei kiinnitetä mitään huomiota, ja poikkitilaepäilykin lähettettiin vain kotiin.
On ollut mielenkiintoista seurata kätilövetoisen klinikan toimintaa. Tuntuu kuitenkin, ettemme opi siellä niin paljoa, kuin sairaalan klinikalla. Yksi päivä saattaa vierähtää siinä, että punnitsemme kymmeniä lapsia, jaamme lääkkeitä pusseihin ja istumme odottamassa. Yhden iltapäivän kohokohta oli, kun noin 5-vuotias poika oli aivan täpinöissään nähdessään valkoihoisia ihmisiä. Voi sitä ihmetyksen määrää.
Vapaa-ajalla olemme käyneet pilatestunneilla ja uima-altaalla. Kaupassa käyminen, ruoan laitto ja pyykin pesu vievät myös melko paljon aikaa. Tällä viikolla teimme kahdesti nshimaa! Onnistuimme yllättävän hyvin. Alamme myös tottua kylmään suihkuun. Käsityömarkkinat tuntuvat olevan turisteille suunnattuja ja melko ahdistavia paikkoja. Huomenna koko päivä on vapaa, ei pyykkäämistä tai muita velvollisuuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti