Kirjoitettiin netin puutteessa paperille blogiteksteja:
1.11.2013
Chikuni
Marraskuu. Viimeinen harjoittelupaiva takana.
Tama viikko ollaan vietetty Chikuni Mission Hospitalissa. Maanantaina lukitsimme huoneen huolella ja menimme koululle sovitusti klo 7:30 odottamaan kyytia Chikuniin. Perilla meidan oli tarkoitus olla klo 11:00. Vajaan kolmen tunnin odottelun jalkeen paasimme matkaan. Olisihan tuota voinut nukkua vahan pidempaan. Onneksi oli kirjat ja evasta mukana. Matkalla Chikuniin naimme monta sambialaista kylaa, lapsia, jotka olivat innoissaan nahdessaan meidat ja komeita puita. Perilla olimme klo 14:30, loppupaivan saimme levata. Pieni yllatys oli, ettei sairaala-alueella ollutkaan minkaanlaista kauppaa, niin kuin meille oli kerrottu. Onneksi olimme pakanneet jotain ruokaa mukaan.Tiistaina aloitimme tyot aitiys- ja lastenneuvolassa. Aamulla meille esiteltiin sairaala-alue ja osastot. Sairaala-alue on viihtyisa ja sairaalan ilmapiiri on paljon lampimampi, kuin lusakassa. Sairaalan henkilokunta myos arvostaa potilaita, jotka tulevat usein pitkienkin matkojen paasta.
Keskiviikkkona olimme synnyttajien osastolla. Osastolla on huoneet raskaana oleville, synnyttaville ja synnyttaneille. Paasimme myos seuraamaan yhden 16-vuotiaan tyton synnytysta. Parhaimmillaan yhden synnyttajan ymparilla oli 20 henkiloa, hoitajia ja opiskelijoita. Torstai oli viikon antoisin paiva. Paasimme mukaan aitiys-ja lastenneuvolan kylakaynneille. Kavimme kahdessa kylassa. Kylassa meita odotti suuren puun alla raskaana olevia naisia ja aiteja lasten kanssa. Tyonkuva oli lahes sama, kuin klinikoilla, puitteet vain olivat hieman erilaiset. Nelivetomaasturi oli matkalla todella tarpeen, meidan onneksi tiet olivat viela kuivat. Sadekaudella kyliin on mahdotonta paasta autolla. Kuivallakaan kaudella teita ei valilla tunnistanut teiksi. Melkoista menoa! Kylien vaen on vaikea paasta sairaalaan. Sen lisaksi, etta tiet ovat huonossa kunnossa, kulkuvalineita ei aina ole. Kerran naimme jonkun tulevan harkakyydilla klinikalle. Pyorallakin kylista voi menna hyvakuntoiselta 1,5 tuntia. Kylat olivat sympaattisia, mutta on vaikea kuvitella, etta joku voi siella oikeasti asua. Paiva oli pitka, mutta antoisa. Ehdimme kotiin juuri ja juuri iltahamaran aikaan, ennen pimeaa (ja ennen kuin meidan pihan vahtikoirat paastettiin vapaiksi).
Tanaan olimme taas synnyttajien osastolla. Kavimme myos seuraamassa yhden 13-vuotiaan pojan ymparileikkauksen, valitettavasti. Talla kertaa ymparileikkauksella oli laaketieteellinen syy (kirea esinahka). Taman ikaiselle toimenpide pitaisi tehda yleisanestesiassa, mutta taalla kaiken ikaisille tehdaan paikallispuudutuksessa. Tamanpaivainen kokemus vahvisti epailyjamme siita, etta puudutus ei tosiaan auta. Toimenpide oli silkkaa kidutusta ja kesti noin tunnin. Oli todella vaikeaa olla lasna ja pidella kivusta huutavaa poikaa paikoillaan toimenpiteen ajan. Nyt on kuitenkin viimeinen harjoittelupaiva taman koulutuksen aikana takana ja pitkaan odotettu loma alkanut. Hip hurraa!
9.11.2013
Lusaka
Jarkyttavan perjantain jalkeen oli ihana paasta vapaalle. Kaytiin lounaalla uusien ystavien luona ja saimme nauttia taas hyvasta ruoasta. Lounaan jalkeen pohdimme, mennako kavelylle vai ei. Onneksi ei menty. Asunnolla meiat odotti tanssijaryhma. Joitain saksalaisia valokuvaajia oli tulosssa kuvaamaan perinteisia Sambialaisia tansseja, joita mekin paasimme seuraamaan ja lopuksi viela tanssimaan. Hauskaa oli! Sunnuntaiaamuna matka jatkui. Herasimme aikaisin odottamaan taksia, joka ei koskaan saapunut. Tassa vaiheessa reissua ei jaksa hammastyttaa. Onneksi meidan ihana talon emanta vei meidat bussiasemalle. Neljan tunnin bussimatkan jalkeen olimme Livingstonessa. Loma.
Hostelli oli ihana ja viihtyisa, ja meilla oli kiva huonetoveri.Chikunin riisi-linssi-linjan jalkeen oli ihana paasta ulos syomaan! Ilta meni altaalla rentoutuen, viinia nautiskelleen ja tanssillista teatteriesitysta seuraten. Seuraavana paivana mentiin ihailemaan Victorian putouksia. Vetta ei tahan aikaan vuodesta juurikaan ollut, mutta ei se mitaan, maisemat olivat huikeat ja paastiin uimaan Devil's pooliin. Oli aika mieletonta kurkata vesiputouksen reunalta alas.
Tiistaina otettiin rennosti ja kaytiin pienella risteilylla auringonlaskun aikaan. Risteily oli pieni pettymys, mutta nahtiin reissun ensimmaiset virtahevot ja norsut. Viimeisen paivan kunniaksi menimme Royal Livingstone holtellille nauttimaan high teasta. Hotellialue oli ihana. Kaytiin uimassa, ihailtiin auringonlaskua ja tahtitaivasta ja nautittiin drinkit hotellin terassilla joen varrella.
Paluu Lusakaan ksti kauan. Kahdeksan tuskaisen tunnin jalkeen olimme perilla. Livingstonessa saatiin hengahtaa hetki, koska siella oli paljon muitakin turisteja, nyt olemme taas kaiken huomion keskipisteena. Lusakassa ollaan ehditty jo kayda lempipaikoisas syomassa. Kymmenen paivaa lomaa jaljella.
1.11.2013
Chikuni
Marraskuu. Viimeinen harjoittelupaiva takana.
Tama viikko ollaan vietetty Chikuni Mission Hospitalissa. Maanantaina lukitsimme huoneen huolella ja menimme koululle sovitusti klo 7:30 odottamaan kyytia Chikuniin. Perilla meidan oli tarkoitus olla klo 11:00. Vajaan kolmen tunnin odottelun jalkeen paasimme matkaan. Olisihan tuota voinut nukkua vahan pidempaan. Onneksi oli kirjat ja evasta mukana. Matkalla Chikuniin naimme monta sambialaista kylaa, lapsia, jotka olivat innoissaan nahdessaan meidat ja komeita puita. Perilla olimme klo 14:30, loppupaivan saimme levata. Pieni yllatys oli, ettei sairaala-alueella ollutkaan minkaanlaista kauppaa, niin kuin meille oli kerrottu. Onneksi olimme pakanneet jotain ruokaa mukaan.Tiistaina aloitimme tyot aitiys- ja lastenneuvolassa. Aamulla meille esiteltiin sairaala-alue ja osastot. Sairaala-alue on viihtyisa ja sairaalan ilmapiiri on paljon lampimampi, kuin lusakassa. Sairaalan henkilokunta myos arvostaa potilaita, jotka tulevat usein pitkienkin matkojen paasta.
Keskiviikkkona olimme synnyttajien osastolla. Osastolla on huoneet raskaana oleville, synnyttaville ja synnyttaneille. Paasimme myos seuraamaan yhden 16-vuotiaan tyton synnytysta. Parhaimmillaan yhden synnyttajan ymparilla oli 20 henkiloa, hoitajia ja opiskelijoita. Torstai oli viikon antoisin paiva. Paasimme mukaan aitiys-ja lastenneuvolan kylakaynneille. Kavimme kahdessa kylassa. Kylassa meita odotti suuren puun alla raskaana olevia naisia ja aiteja lasten kanssa. Tyonkuva oli lahes sama, kuin klinikoilla, puitteet vain olivat hieman erilaiset. Nelivetomaasturi oli matkalla todella tarpeen, meidan onneksi tiet olivat viela kuivat. Sadekaudella kyliin on mahdotonta paasta autolla. Kuivallakaan kaudella teita ei valilla tunnistanut teiksi. Melkoista menoa! Kylien vaen on vaikea paasta sairaalaan. Sen lisaksi, etta tiet ovat huonossa kunnossa, kulkuvalineita ei aina ole. Kerran naimme jonkun tulevan harkakyydilla klinikalle. Pyorallakin kylista voi menna hyvakuntoiselta 1,5 tuntia. Kylat olivat sympaattisia, mutta on vaikea kuvitella, etta joku voi siella oikeasti asua. Paiva oli pitka, mutta antoisa. Ehdimme kotiin juuri ja juuri iltahamaran aikaan, ennen pimeaa (ja ennen kuin meidan pihan vahtikoirat paastettiin vapaiksi).
Tanaan olimme taas synnyttajien osastolla. Kavimme myos seuraamassa yhden 13-vuotiaan pojan ymparileikkauksen, valitettavasti. Talla kertaa ymparileikkauksella oli laaketieteellinen syy (kirea esinahka). Taman ikaiselle toimenpide pitaisi tehda yleisanestesiassa, mutta taalla kaiken ikaisille tehdaan paikallispuudutuksessa. Tamanpaivainen kokemus vahvisti epailyjamme siita, etta puudutus ei tosiaan auta. Toimenpide oli silkkaa kidutusta ja kesti noin tunnin. Oli todella vaikeaa olla lasna ja pidella kivusta huutavaa poikaa paikoillaan toimenpiteen ajan. Nyt on kuitenkin viimeinen harjoittelupaiva taman koulutuksen aikana takana ja pitkaan odotettu loma alkanut. Hip hurraa!
9.11.2013
Lusaka
Jarkyttavan perjantain jalkeen oli ihana paasta vapaalle. Kaytiin lounaalla uusien ystavien luona ja saimme nauttia taas hyvasta ruoasta. Lounaan jalkeen pohdimme, mennako kavelylle vai ei. Onneksi ei menty. Asunnolla meiat odotti tanssijaryhma. Joitain saksalaisia valokuvaajia oli tulosssa kuvaamaan perinteisia Sambialaisia tansseja, joita mekin paasimme seuraamaan ja lopuksi viela tanssimaan. Hauskaa oli! Sunnuntaiaamuna matka jatkui. Herasimme aikaisin odottamaan taksia, joka ei koskaan saapunut. Tassa vaiheessa reissua ei jaksa hammastyttaa. Onneksi meidan ihana talon emanta vei meidat bussiasemalle. Neljan tunnin bussimatkan jalkeen olimme Livingstonessa. Loma.
Hostelli oli ihana ja viihtyisa, ja meilla oli kiva huonetoveri.Chikunin riisi-linssi-linjan jalkeen oli ihana paasta ulos syomaan! Ilta meni altaalla rentoutuen, viinia nautiskelleen ja tanssillista teatteriesitysta seuraten. Seuraavana paivana mentiin ihailemaan Victorian putouksia. Vetta ei tahan aikaan vuodesta juurikaan ollut, mutta ei se mitaan, maisemat olivat huikeat ja paastiin uimaan Devil's pooliin. Oli aika mieletonta kurkata vesiputouksen reunalta alas.
Tiistaina otettiin rennosti ja kaytiin pienella risteilylla auringonlaskun aikaan. Risteily oli pieni pettymys, mutta nahtiin reissun ensimmaiset virtahevot ja norsut. Viimeisen paivan kunniaksi menimme Royal Livingstone holtellille nauttimaan high teasta. Hotellialue oli ihana. Kaytiin uimassa, ihailtiin auringonlaskua ja tahtitaivasta ja nautittiin drinkit hotellin terassilla joen varrella.
Paluu Lusakaan ksti kauan. Kahdeksan tuskaisen tunnin jalkeen olimme perilla. Livingstonessa saatiin hengahtaa hetki, koska siella oli paljon muitakin turisteja, nyt olemme taas kaiken huomion keskipisteena. Lusakassa ollaan ehditty jo kayda lempipaikoisas syomassa. Kymmenen paivaa lomaa jaljella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti